Valokuituviestintäjärjestelmässä yksinkertaisin tila on: optinen lähetin-kuitu-optinen lähetin-vastaanotin, joten lähetysetäisyyteen vaikuttava päärunko on optinen lähetin-vastaanotin ja optinen kuitu. Optisen kuidun lähetysetäisyyden määrää neljä tekijää, nimittäin optinen teho, dispersio, häviö ja vastaanottimen herkkyys. Optista kuitua voidaan käyttää analogisten ja digitaalisten signaalien lähettämisen lisäksi myös videolähetyksen tarpeisiin.
Optinen teho
Mitä suurempi kuituun kytketty teho, sitä pidempi on lähetysetäisyys.
Dispersio
Mitä suurempi kromaattinen dispersio on, sitä vakavampi aaltomuodon vääristymä on. Lähetysetäisyyden pidentyessä aaltomuodon vääristymä muuttuu vakavammaksi. Digitaalisessa viestintäjärjestelmässä aaltomuodon vääristymä aiheuttaa symbolien välisiä häiriöitä, vähentää valon vastaanottamisen herkkyyttä ja vaikuttaa järjestelmän välitysetäisyyteen.
Menetys
Sisältää valokuituliittimen häviön ja jatkoshäviön, pääasiassa tappiota kilometriä kohden. Mitä pienempi häviö kilometriä kohti, sitä pienempi häviö ja pidempi lähetysetäisyys.
Vastaanottimen herkkyys
Mitä suurempi herkkyys, sitä pienempi vastaanotettu optinen teho ja pidempi etäisyys.
Kuituoptiikka | IEC 60793&GB/T 9771&GB/T 12357 | ISO 11801 | ITU/T G65x |
Yksitila 62,5/125 | A1b | OM1 | Ei käytössä |
Monitila 50/125 | A1a | OM2 | G651.1 |
OM3 | |||
OM4 | |||
Singlemode 9/125 | B1.1 | OS1 | G652B |
B1.2 | Ei käytössä | G654 | |
B1.3 | OS2 | G652D | |
B2 | Ei käytössä | G653 | |
B4 | Ei käytössä | G655 | |
B5 | Ei käytössä | G656 | |
B6 B6a1 B6a2 | Ei käytössä | G657 (G657A1 G657A2) |